Vaimoni toivoi, että tulisin mukaan kirjoittamaan tätä
blogia isänäkökulmasta ja totta kai suostuin. Niille, jotka tuntevat minut niin
hyvin, että ovat varmoja siitä, että Jonna on tähän pakottanut, voin sanoa
kirjoittavani omasta tahdostani. Toki Jonna tekstin tarkistaa ennen kuin sitä
julkaistaan.
Vaikka raskaus on sekä äidin että isän asia, niin onhan se
kuitenkin ns. ”naisten juttu”. En minä voi tietää miltä se tuntuu, kun on vauva
tai tässä tapauksessa vauvoja mahassa, vaikka mahani onkin kasvanut lähes samaa
tahtia kuin Jonnalla. Toki puhumme tunteista ja tuntemuksista toisillemme,
varmaan enemmän kuin ennen raskautta, mutta se on sama kun yrittäisin selittää
miltä tuntuu kun potkaistaan kunnolla munille, se on ns. ”miesten juttu”,
jotain mitä vain mies voi kokea. Sitä on isyys.
En siis tiedä miltä raskaana oleminen tuntuu, mutta tiedän
tarkkaan miltä odottaminen ja raskausaika tuntuu isän näkökulmasta. Ja sillä
ajatuksella päätin kirjoittaa Jonnan kirjoituksiin oman näkökulmani: miten minä
sen koin, mahan takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti