Sivut

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sambakarnevaaleja ja raskausdiabetesta (rv 28)


Sitä alkaa vatsan kasvaessa ja raskauden edetessä jännittämään, että minkähänlaisia tyyppejä sieltä mahtaa maailmaan tulla? Jos vatsassa tapahtuvan liikehdinnän perusteella voi jotain päätellä, niin kyseessä on sambakarnevaalien avaustrio, sen verran reipasta raajojen menoa pinnan alla tapahtuu. Tätäkin kirjoittaessa vatsan pinta elää ja töminä käy, näky on päällisin puolin välillä pelottavan ’alienmainen’… Minulta on monesti kysytty, pystynkö liikkeistä erottamaan kuka lapsista milloinkin liikkuu. Tulee aina vähän huono äiti –olo, kun vastaan että en. Tönäisyjä tulee niin joka puolelta ja välillä samanaikaisesti, että ihmettelen kuinka kukaan pystyisi sanomaan mikä kuudesta kädestä siinä heilahti. ”Juu, siinä tuli vasen alakoukku tyyppi B:ltä”. Mutta koitan keskittyä siihen, että erotan kyllä muksut toisistaan sitten kun ovat syntyneet. Toivottavasti…

Oman ’mausteensa’ odottamiseen toi diagnoosi raskausdiabeteksesta, joka hoitamattomana voi altistaa sikiön liikakasvulle sekä vastasyntyneen matalalle verensokerille (aiheesta mielenkiintoinen artikkeli uusimmassa Vauva-lehdessä 2/2013). Jo alkuraskaudesta oli selvää, että sokerirasitustesti tullaan minulle joka tapauksessa tekemään ja tämä oli ennalta määrätty raskausviikoille 24-28. Noin kolme viikkoa sitten (rv 25) kävin laboratoriokokeissa joiden tuloksena minulla todettiin raskausdiabetes. Testeissä mitataan verestä ensin paastoarvo, jonka jälkeen juodaan kaksi mukillista järkyttävän makeaa litkua ja juoman jälkeen otetaan uudet verinäytteet 1 h ja 2 h odotuksen jälkeen. Jos yksikin arvoista on koholla, todetaan tulos raskausdiabetekseksi. Omalla kohdallani paastoarvo oli sallittua korkeampi ja tulos 1 h odotuksen jälkeen lievästi koholla, joten peli oli sillä selvä.

Tästä seurauksena sain neuvolasta päivittäiseksi kotiläksyksi sokeriarvon kotimittauksen ja seurannan sekä ruokavalio-ohjeet. Mitään sen suurempaa draamaa asiaan ei tällä hetkellä sitten liitykään. Mittausvälineet sai neuvolasta omaksi ja mittaus on yksinkertainen toimenpide tehdä, joskin lievästi epämiellyttävä. Kynän tapaisella välineellä tehdään pisto sormenpäähän ja pienestä määrästä verta laite mittaa sokeriarvon hetkessä. Arvot katsotaan ennen aamiaista, ennen pääruokailua (lounas tai päivällinen) ja tunti pääruokailun jälkeen. Raskausdiabetes saadaan monesti pelkällä ruokavaliolla ja painonhallinnalla pidettyä aisoissa ja usein synnytyksen jälkeen raskausdiabetes paranee. Ruokavaliokaan ei sisällä mitään vallan kohtuuttomia rajoituksia ja noudattelee pitkälle yleisiä terveellisen ruokavalion oppeja. Kun muistaa syödä monipuolisesti, vältellä turhia sokeripommeja (herkutella saa kohtuudella) ja pitää yleisesti hiilihydraattien määrän kurissa, pärjää aika pitkälle.

Arvoni ovat mittausten aloituksesta saakka pysyneet hyvissä rajoissa ja näyttääkin siltä, että saan harventaa mittaustiheyttä. Liian kevyestikään asiaan ei silti voi suhtautua. Jos arvot lähtisivät nousemaan, eivätkä olisi ruokavaliolla yms. hallittavissa, olisi edessä insuliinihoidot. Ja kun kyseessä on monikkoraskaus, on kaikkien riskien minimointi vain yhteinen etu. Lisäksi hoitoa on tärkeä jatkaa synnytyksen jälkeenkin, jotta voidaan ehkäistä diabeteksen uusiutumista ja tyypin 2 diabeteksen puhkeamista.

Nyt kaikki kuitenkin näyttää ja tuntuu hyvältä. Huomenna mennään jälleen Aakkosia moikkaamaan ruudun välityksellä Hämeenlinnaan.

4 kommenttia:

  1. Onko sokerirasituksen tekeminen jotenkin itsestään selvyys kun on kyse monikkoraskaudesta? Vai päteekö siihen pääsemiseen/joutumiseen samat kriteerit kuin "tavallisissa" raskauksissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokerirasituksen tekemiseen pätevät käsittääkseni ihan samat kriteerit kuin raskauksissa yleensä ja esimerkiksi omassa tapauksessani testin tekeminen oli suunniteltu tehtäväksi jo ennen kuin tiedossa oli monikkoraskaus.

      Toki monikkoraskauksissa kun seurantakin on tiiviimpää, tarkkailtiin minultakin jokaisen poliklinikkakäynnin yhteydessä aina arvoja virtsanäytteestä. Sitten kerran juuri niiden viikkojen läheisyydessä kun sokerirasitus oli tarkoitus tehdäkin, arvoissa oli poikkeamaa ja poliklinikalta vielä annettiin kehoitus sopia sokerirasitustesti tehtäväksi.

      Poista
  2. Tämäkin huono äiti erottaa kaksikkonsa nyt mahan ulkopuolella, vaikka mahanahan läpi olivatkin epämääräinen läjä jalkoja, käsiä ja peppuja. Nimet nyt ei aina välttämättä ihan oikein osu, mutta se on kai ihan normaalia äitiysdementiaa. ;)

    Mahtava seurata tätä teidän blogia, toivottavasti ehditte kirjoittelemaan jatkossakin!

    *Riikka*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka, tuo lohduttaa kummasti! :) Muutenkin kiva kuulla kommentteja tuplien äidiltä...!

      Poista